maanantai 29. tammikuuta 2018

A-kiltatoiminta päihdeongelmaisen ja päihdetoipujan edunvalvojana



A-Kiltojen Liitto ry:n perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. A-kiltatoiminta on kuitenkin vanhempaa, ensimmäinen paikallisyhdistys perustettiin Turkuun jo 56 vuotta sitten. Edunvalvonta on ollut osa A-kiltatoimintaa sen käynnistymisestä alkaen. Liiton perustamisvaiheessa edunvalvonta nousi sen keskeiseksi tavoitteeksi ja toimintamuodoksi.

A-kiltatoiminnan alkuvaiheessa edunvalvonnan keskiössä oli päihdeongelmaisen aseman parantaminen.  Jo vuonna 1966 paikallisyhdistykset linjasivat yhteistä ulospäin suuntautuvaa toimintaa, jonka tavoitteeksi nähtiin ”tietoisuuden lisääminen alkoholismin ja päihdyttävien aineiden väärinkäytön sairausluonteesta”. Taustalla oli päihdeteidenkäyttäjiin liittynyt stigma – syyllistävä leima, joka vielä tuohon aikaan oli varsin voimakas.  Monien vuosikymmenten ajan oli ajateltu, että päihdeongelmaiset ovat itse syyllisiä tilanteeseensa, rangaistavia ja valvottavia sekä huoltoloihin eristettäviä. 

Juoppojen vallankumous

Tältä pohjalta asiaa tarkastellen voidaan ajatella, että A-kiltatoiminnan käynnistäminen oli itsessään edunvalvonnallinen teko. A-kiltoja perustamalla siihen asti häpeästä, piilottelusta ja syrjinnästä kärsinyt ihmisryhmä päätti toipumisensa myötä tarttua omaan ja vertaistensa tilanteeseen.  A-kiltatoiminnan pitkäaikaiset vaikuttajat ja vastuunkantajat, Risto Laiho ja Aarre Isokallio kuvasivat Vesiposti-lehden haastattelussa (Vesiposti 3/2008) tuota tilannetta toteamalla, että ”vasta A-kiltojen perustamisesta alkoi juoppojen vallankumous”.  Vielä 1960-luvulla A-kiltatoiminnassa edunvalvonta näytti heidän mukaansa ”valtavalta elefantilta, jota oli lähdettävä syömään pala kerrallaan”. 

A-kiltojen synnyn myötä poistui kynnys, holhous, ja ovet avautuivat kaikille päihdeongelmasta eroon yrittäville. ”Juoppojen vallankumous oli sitä, että päihdeongelmaiset pääsivät itse vaikuttamaan omaan hoitoonsa. Tässä vallankumouksessa oli kyse myös itsenäisyydestä, oman määräämisvallan saavuttamisesta, aikuisen ihmisen suvereeniudesta.”

Päihdeongelmaisen stigman poistamisen lisäksi liiton edunvalvonnassa pidettiin tärkeänä sitä, että alkoholiongelmaisille oli tarjolla hoitoa ja huoltoa.  Sen saavuttamiseksi tehtiin kannanmäärittelyjä alkoholi- ja sosiaalipoliittisiin kysymyksiin, laadittiin julkilausumia ja kannanottoja. Liiton historiassa 1960-luvun loppua ja 1970-lukua pidetäänkin julkilausumien aikana.
  
Varsin pian liiton perustamisen jälkeen sen edunvalvontaan tuli myös toinen, sisäinen ulottuvuus. Liitto halusi pitää huolta A-kiltojen toimintaedellytyksistä ja myös niiden toiminnan laadusta. 1970-luvulla haluttiin kehittää A-kiltojen ryhmätoimintaa, päivätoimintaa ja virkistystoimintaa. Edunvalvonnan tueksi käynnistettiin 70-luvun puolivälissä tiedotus- ja koulutustoiminta. A-kiltojen edunvalvonta vahvistui liiton saatua vakinaista henkilökuntaa 1990-luvulta alkaen.


Päihdeongelmaisen ja -toipujan asialla myös seuraavat 50 vuotta

A-Kiltojen Liitto ry:n historiaa tarkasteltaessa edunvalvonnan kulmakiviksi näyttää nousseen päihdeongelmaiseen kohdistuvan leiman hälventäminen, päihdehoitoon pääsemiseen ja sen laatuun liittyvät kysymykset sekä sisäisenä edunvalvontatehtävänä A-kiltojen toimintaedellytysten turvaaminen. On syytä kysyä, ovatko nuo tehtävät edelleen ajankohtaisia? Onko tulevaisuudessa näkyvissä uusia edunvalvontatehtäviä?

On ilmeistä, että suomalainen yhteiskunta on liiton perustamisen alkuvaiheista lähtien tullut suvaitsevaisemmaksi.  Myös tieto päihdeongelmasta, kuten muistakin riippuvuussairauksista on lisääntynyt ja hoito kehittynyt. Muista sairauksista poiketen päihdeongelmaan liittyy edelleen häpeää, syyllisyyttä ja stigmaa, jotka heikentävät päihdeongelmaan sairastuneen toipumismahdollisuuksia. Päihdehoidon saatavuuden ja laadun suhteen ollaan A-kiltakentällä oltu viime vuosina huolestuneita – tilanteen on nähty viime vuosikymmenen aikana huonontuneen. 

Jotain tilanteesta kertoo sekin, että Tampereella järjestettiin marraskuussa 2017 julkinen mielenosoituskulkue päihdehoitoon pääsyn ja sen laadun parantamiseksi. Sote- ja maakuntauudistus on tulevaisuuden ”valtava elefantti”, jonka vaikutuksia päihdetyöhön, päihdepalveluihin ja päihdeasiakkaan asemaan voi tässä vaiheessa vain arvailla.

Vaikuttaakin siltä, että A-kiltatoiminnan ja A-Kiltojen Liitto ry:n edunvalvontatyö ei ole loppuun tehty vaan sitä riittää tulevaisuudessakin. Muuttunut toimintaympäristö vaatii edunvalvonnalta uusien keinojen käyttöönottoa – hyväksi todettuja edunvalvontakeinoja unohtamatta.


Teksti:
Ville Liimatainen
toiminnanjohtaja
A-Kiltojen Liitto ry

perjantai 1. joulukuuta 2017

Va(a)litaan vapautta!



2017 on erityinen vuosi. 2017 on hieno vuosi. Pienellä hienosäädöllä se on suorastaan erinomainen vuosi. Koko vuoden ajan on juhlittu satavuotiasta itsenäistä Suomea. Suomea, jossa korostetaan vapautta, tasavertaisuutta ja -arvoisuutta. On tuotteita, tapahtumia, kampanjoita ja vaikka mitä. Virkistävänä erikoisuutena on kiinnitetty huomiota asioihin, joita monesti pidämme itsestään selvinä, kuten Suomen luonto. Luonnon päivät -kampanja olikin menestys, joka muistutti meitä kaikkia siitä, miten monenlaiseen toimintaan luonto sopii ja miten hyvää luonnossa oleminen meille tekee. Kampanjalla heräteltiin ymmärrystä siitä, että suomalainen luonto on todellinen etuoikeus: puhdas, runsas ja suhteellisen vapaasti nautittavissa.

Joulu juhlista (omin) jaloin?


Tasa-arvosta, nautinnan ja valinnan vapaudesta ei voida kuitenkaan puhua jatkuvasti kiihtyvän juhlakauden keskellä. Suomen satavuotisjuhlavuosi huipentuu itsenäisyyspäivään, joulu ja uusi vuosi lähestyvät kovaa vauhtia. Meneillään on myös kiivain pikkujouluaika, mutta kun hetkeksi pysähtyy miettimään, onko se todella tasa-arvoinen kaikille? Kuinka moni kokee, ettei voi, halua tai uskalla osallistua esimerkiksi työpaikan pikkujouluihin, koska törmää siihen ikävään ilmiöön, että monesti juhlat ohjelmineen suunnitellaan yhdestä näkökulmasta: alkoholia käyttävien näkökulmasta. Entä ne henkilöt, esimerkiksi päihdetoipujat, jotka haluaisivat juhlia ilman päihteitä? Onko heille varattu tilaisuus nauttia juhlasta, tasavertaisesti itse valitsemallaan tavalla? Vai jätetäänkö moiset tunnelman latistajat ehkä pahimmillaan kutsumatta mukaan? 

Uskallan väittää, että monikaan yhteisö ei suunnitelmissaan varaudu päihteettömiin osallistujiin. Tai siihen, että juhlinnassa mukana on niitä, joille vaikkapa se pikkujoulu on lähtölaukaus varsin kosteaan juhlakauteen, joka ei välttämättä päätykään pelkästään omin voimin. Saati, että vietettäisiinkin päihteettömät pikkujoulut. Ajatus päihteettömistä juhlista on nykyisin jo varsin vieras, sen todistavat ne kommentit, joita itsekin kuulen vuosittain oman työyhteisön pikkujouluista. Ai holittomat, no eihän ne sitten ole mitkään pikkujoulut! Haluaisin tietää, kuka ja millä oikeuksilla määrittelee ainoan oikean tavan juhlia? Varmaa on, että näistä juhlista kotiutuu molemmat kengät ja muutoinkin huono muisti tallella.

A-Kiltojen Liitto ry:n kampanja rohkaisee osallistumaan päihteettömän itsenäisyysviikon viettoon.

 

Päihteetön juhlaputki


Yksilön vapauden korostamisen kohdalla asetelma on lähes orwellilainen: on hyväksyttävämpää olla alkoholia käyttävä yksilö (kunhan ei tule riippuvaiseksi) kuin käyttämätön. Suomalainen juhlakulttuuri on muuttunut sadassa vuodessa suuresti. Tänään alkoholin ajatellaan kuuluvan itsestään selvänä osana juhlaan kuin juhlaan. Asetelma on kääntynyt päälaelleen: se, joka ei ota, joutuu perustelemaan ja selittelemään valintaansa, vaikka raittius on ihmisen luontainen olotila. Kaikki muu on opeteltua, monesti hampaat irvessä ”koska kaikki muutkin”.

Monella paikkakunnalla paikallinen A-kilta tarjoaa vastatrendin: olet tervetullut juhlaan sellaisena kuin olet, selvin päin. Pitkin vuotta on A-killoissa juhlittu ihan samoja juhlia kuin muuallakin, vapaaehtoisvoimin järjestettynä, päihteettömästi. Enkä ole kuullut kenenkään valittavan, miten ikävää oli, päinvastoin. Myös itsenäisyyspäivää, pikkujouluja ja vuoden vaihdetta juhlitaan monessa A-killassa. Halutessasi voit siis valita myös päihteettömän vaihtoehdon! Myös sen varsinaisen joulun viettäminen on mahdollista monissa A-killoissa, joissa vapaaehtoiset pitävät huolen, ettei joulua tarvitse viettää yksin.  

Mitäs sanotte, annettaisiinko tänä vuonna jokaiselle se todellinen valinnan vapaus? Mahdollisuus viettää juhlansa itselleen parhaaksi katsomalla tavalla, selittelemättä. Iloista itsenäisyyspäivää ja rauhaisaa joulun aikaa!


Teksti:
Aulikki Otranen
järjestökoordinaattori
A-Kiltojen Liitto ry

 


maanantai 23. lokakuuta 2017

A-kiltatoimintaa ei tarvitse keksiä uudelleen


Puhelin pirauttaa tutut pakanalliset säkeet. Vaiennan ne vastaamalla vieraaseen numeroon. Nuori mies esittäytyy ja kertoo kuulleensa päihdehoidossa ollessaan A-kiltatoiminnasta. ”Meidän paikkakunnalla ei A-kiltaa oo, mutta sulta saa kuulemma neuvoja sellaisen perustamiseen.” A-killan perustamisen motiivina hänellä oli halu saada aikaan jotain hyödyllistä, ei vain itselle, vaan koko paikkakunnan toipumiskulttuurille. A-killat syntyvät paikalliseen tarpeeseen, toisensa löytävien ja yhteen liittyvien päihdetoipujien toimesta. Koska A-kiltojen perustajat ovat itse toiminnan kohderyhmää, ovat A-kiltojen perustamisen motiivit myös samoja, kuin tarpeet olla toiminnassa mukana.

Toiminnalle on tarvetta


Oulun A-kilta ry täytti tänä vuonna 50 vuotta. Juhlan yhteydessä muisteltiin A-killan syntyä. Perustamisen taustalla oli ollut muun muassa ajatus ”tuesta ilman ajanvarausta1”. Vuosikymmen myöhemmin alkoi Vantaalla askarruttaa, ”kuinka saada varmistettua orastava raittius hoidon jälkeen”? A-kiltatoiminta syntyi tarpeesta ”jatkaa omatoimisesti itsensä ja ongelmansa selvittelyä”. Pieksämäen A-kilta ry perustettiin vuonna 2005. Se on ensimmäinen A-kilta, jonka perustamisessa olen saanut työni puolesta olla mukana. A-kilta haluttiin perustaa, koska paikkakunnalla ei vertaistuellista toimintaa toipuville addikteille ollut. A-kiltalaiset kokoontuivat aluksi perjantai- ja lauantai-iltasin kello 18–21, koska ”päihteistä toipuvalle se on kriittinen aika. Sen jälkeen on jo voiton puolella, enää ei helposti tule houkutusta lähteä baariin2” tiesi toipuva perustajajäsen.




Tuon vuoden 2005 jälkeen olen seurannut varmasti liki kahdenkymmenen A-killan perustamista tai uudelleen käynnistymistä. Toiminnan uudelleen käynnistäminen viittaa siihen, että A-kiltojenkin toiminta toisinaan hiipuu, käynnistyäkseen ehkä myöhemmin uudelleen. Vaikka aloite ja tarve A-kiltatoimintaan lähtee toipujista, apuna toiminnan käynnistämisessä on usein paikallisia yhteistyötahoja ja päihdetyön ammattilaisia. Näin on ollut A-kiltatoiminnan alusta saakka. Viime kesänä käynnistettiin yhteisvoimin A-kiltatoiminta keskiselle Uudellemaalle. Yhteistyökumppanit tarjosivat käyttöön kokoustiloja ja apuaan niin tiedottamisessa, kuin järjestelyissäkin. A-kiltatoiminnan arvostus välittyi vahvasti ja toiminnan tarve alueella oli yhteisesti tunnistettu. Järvenpään A-kilta ry tarvittiin, ”koska toimettomuus kariuttaa raitistumisen, jos juomiselle ei löydy korvaavaa tekemistä3”.


Kaikki ponnistelut tai tarve A-kiltojen perustamiseksi tai toiminnan käynnistämiseksi eivät tietenkään johda uusiin A-kiltayhteisöihin. Mutta sinä nuori mies, joka kaipasit neuvoja A-killan perustamiseen, edistit A-kiltatoiminnan uudelleen käynnistymistä silloisella kotiseudullasi.


Toimintaympäristö muutoksessa – A-kiltatoiminta vastaa


Toimintaympäristö on muuttunut paljon sitten ensimmäisen A-killan perustamisen vuonna 1962. A-kiltatoimintaa ei tarvitse keksiä uudelleen, mutta toiminnan jatkuvuuden ja elinvoiman kannalta A-kiltatoimintaa täytyy kehittää muuttuneessa toimintaympäristössä. Käytettävissä olevien päihteiden moninaisuus, samoin kuin ongelmia kohdanneiden kirjo voi muodostua haasteeksi vertaisuuden muodostumiselle. Haaste on huomioitu ja A-killat ovat asettaneet tavoitteekseen tunnistaa päihdeongelmaisten, -toipujien ja heidän läheistensä moninaisuuden.

Toimintaympäristön haasteet A-kiltatoiminnalle konkretisoituvat päihdeongelmaisten hoito- ja toipumispolkujen muutoksesta. Yhä enemmän käytetään yksilöllisiä, avomuotoisia hoitopalveluita. Painopiste siirtyy erityispalveluista peruspalveluihin ja pitkäkestoista laitoskuntoutusta on tarjolla huomattavasti aikaisempaa vähemmän. Perinteinen polku hoitopaikkayhteisöistä A-kiltatoimintaan ei enää riitä tavoittamaan päihdetoipujia.

A-kiltatoiminnan tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys on, kuinka A-kiltatoiminta ja sen mahdollisuus tavoittavat entistä pirstaleisemmasta toimintaympäristöstä tuttua moninaisemman joukon toipujia ja heidän läheisiään, jotka A-kiltatoimintaa tarvitsevat ja joita A-kiltatoiminta tarvitsee? Pysyykö toiminta monipuolisena niin, että tarjolla on edelleen vertaisuuteen perustuvaa apua ”ilman ajanvarausta” ja silloinkin kun on ”toipumisen kannalta kriittiset hetket”?


Teksti:
Noora Nieminen
järjestökoordinaattori
A-Kiltojen Liitto ry

A-killat ovat vuodesta 2015 lähtien osallistuneet yhteiseen tulevaisuustyöskentelyyn, jonka tuloksena A-Kiltojen Liitto ry:n kevätkokous 2017 vahvisti yksimielisesti kuuden A-kiltatoiminnan perusarvon päivitetyt sisällöt, A-kiltatoiminnan määritelmän sekä yhteisen vision vuodelle 2022. Tuotoksena syntyi A-kiltatoiminnan tulevaisuus -asiakirja. A-kiltatoiminnan tulevaisuus -prosessissa syntynyt aineisto on myös A-Kiltojen Liitto ry:n strategian (2018–2022) perusta.


1 Kaleva 1.7.2017
2 Pieksämäen Lehti 14.1.2005
3 Keski-Uusimaa 4.5.201
7

maanantai 25. syyskuuta 2017

Ketä erilaista kohtaan sinulla on ennakkoluuloja?





Erilaisuus määritellään usein siten, ettei toinen ihminen ole samanlainen kuin minä itse olen. Tälle toiselle ihmiselle minä puolestani olen erilainen, ja onkin itsestään selvää, ettemme voi olla keskenämme täsmälleen samanlaisia, vaan olemme kumpikin − ja me kaikki − erilaisia ja ainutlaatuisia.

Erilaisuus on moninaisuutta, jossa ihmisillä on eri iän ja sukupuolen lisäksi erilaisia etnisiä taustoja, erilaisia seksuaalisia suuntautumisia, erilaisia arvoja ja asenteita, erilaisia uskomuksia, näkökulmia ja tapoja sekä erilaisia tietoja, kykyjä ja elämänkokemuksia. A-kiltatoiminnassa mukana olevilla päihdetoipujilla on yksi keskenään samanlainen elämänkokemus: kokemus päihdeongelmasta ja siitä toipumisesta.

Miksi sitten A-kiltatoiminnan vuositeemaksi valikoitui tänä vuonna ”Samanlaiset, erilaiset toipujat”? Siksi, ettei toisen erilaisuutta kuitenkaan aina ole niin helppo hyväksyä tai edes ymmärtää, ja siksi, että erilaisuuden hyväksymisestä on vielä matkaa erilaisuuden ymmärtämiseen rikkautena. Usein erilaisuus synnyttääkin vain ennakkoluuloja tai jopa torjuntaa. − Asiaa on siis syytä pohtia, ja näin olemme muun muassa A-kiltojen aluetapaamisissa tehneetkin.

”Kaikki juopot ovat…”


On hyvä pysähtyä miettimään, ketä tai mitä kohtaan minulla itselläni on ennakkoluuloja. Uskallan nimittäin väittää, että meillä kaikilla niitä on. Ennakkoluulot ovat usein olettamuksia, joita teemme ilman tarkempaa tietoa kyseisestä asiasta tai ihmisestä. Usein ennakkoluulomme ovat kielteisiä ja yleistäviä: ”Päihdeongelmaiset ovat epäsiistejä, aggressiivisia ja pelottavia.” Tai: ”Kaikki juopot ovat selkärangattomia, öriseviä laitapuolenkulkijoita ja asunnottomia reppanoita.”

Ennakkoluulot johtuvat tietämättömyyden lisäksi usein myös peloista ja epäluulosta. Toisen erilaisuus koetaan uhkana omalle itsellemme. Ja kun emme tiedä, otaksumme, arvailemme ja yleistämme. Mutta mitä ennakkoluuloja päihdetoipujalla voi olla toista päihdetoipujaa kohtaan?

Niin, mitä ennakkoluuloja A-kiltalaisilla voi olla?


Olemme käsitelleet A-kiltalaisten kanssa vuositeemaamme erilaisten vähemmistöihin kuuluvien, keksittyjen tapausesimerkkien avulla. Maahanmuuttajataustainen, vammainen, rikostaustainen ja homoseksuaali päihdetoipuja sekä ex-narkomaani olivat esimerkkejämme ja pohdimme, voivatko he olla mukana A-kiltatoiminnassa. Hyväksyykö maahanmuuttaja suomalaisen kulttuurin ja elämäntavan? Osaako hän riittävästi kieltämme? Arvostaako hän naisia? Entä jos vammainen saa jonkun sairaskohtauksen A-killassa ollessaan? Uusiiko rikollinen rikoksensa vaikkapa varastamalla A-killan rahat? Voiko häneen ikinä luottaa? Voiko hetero A-kiltalainen saunoa ”turvallisesti” homon kanssa? Yrittääkö joku homo sitten iskeä minut, heteron? Onko korvaushoitolainen ihan aineissaan ja täysin arvaamaton? Tuoko ex-narkkari rikollisuuden mukanaan A-kiltaan? Muun muassa tällaisia asioita nousi puheeksi.

Näiden pohdintojen ja vilkkaan keskustelun lopputulemana kuitenkin oli, että kaikki päihdetoipujat, päihdeongelmaiset ja heidän läheisensä ovat tervetulleita A-kiltaan, jos he noudattavat A-kiltatoiminnan arvoja ja kyseisen A-killan sääntöjä. Yksi ehdoton vaatimus on − nimittäin, että tulija on selvin päin. Käyttäytyminen siis ratkaisee, eivät ihmisen ominaisuudet.

Entä suvaitaanko A-killassa toipumista muualla kuin A-killassa? Hyväksytäänkö ammattiapua? Entäpä siedetäänkö sitä, että joku on raitistunut ihan omin voimin? Vastaus on ”kyllä” kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin. A-kiltalaiset arvostavat sekä puheissaan että teoissaan ammattiapua ja tukeutuvat ja ovat tukeutuneet siihen usein myös itse. Samoin raitistuminen itse tai toipuminen muualla kuin A-killassa on hyväksyttävää. ”Sekakäyttö on toipumisessa sallittavaa ja jopa suotavaa”, olen kuullut monenkin A-kiltalaisen sanovan, ja sillä tarkoitetaan nimenomaan sitä, että A-killan lisäksi voi ja saa käydä myös muissa vertaistukiryhmissä ja tarvitsemassaan päihdehoidossa. Tärkeintä on, ettei kukaan apua ja tukea haluava jää ongelmansa kanssa yksin.


Tarvitaan tietoa ja kykyä nähdä yhtäläisyyksiä



Erilaisuuskeskusteluissa heräsi kuitenkin selkeästi tarve saada lisää tietoa vaikkapa huumetoipumisesta ja maahanmuuttajista. Yhteinen, avoin keskustelu A-killoissa ja A-Kiltojen Liitto ry:n tapahtumissa jatkossakin voi vastata tähän tarpeeseen. Myös jokainen itse voi ottaa asioista selvää, eikä tällöin kannata tyytyä pelkästään ”guuglettamaan”.  Hyvä vaihtoehto on rohkeasti kohdata erilaisia ihmisiä ja tutustua heihin elävässä elämässä.

A-kiltalaiset ovat − syystäkin − ylpeitä omasta toipumiskulttuuristaan, jolla tarkoitetaan A-kiltatoiminnassa omaksuttua päihteettömyyttä tukevaa elämäntapaa. Suhteessa erilaisuuteen A-killan hyvä toipumiskulttuuri tarkoittaa uteliasta, avointa, tasa-arvoista ja kunnioittavaa asennetta. Lisäksi hyvässä A-killan toipumiskulttuurissa tarvitaan tietoa sekä omasta että toisen kulttuurista. Tarvitaan myös empatiakykyä, kuuntelutaitoa, rohkeutta kysyä ja uskallusta sietää epävarmuutta.

Ja tärkeimpänä kaikista: tarvitaan kykyä nähdä yhtäläisyyksiä erojen sijaan. Koko A-kiltatoiminta rakentuu vertaisuuden kokemiselle − sille, että yhtäläisyyksiä osataan nähdä. A-kiltalaiset päihdetoipujat kokevat olevansa enemmän samanlaisia kuin erilaisia, ja samalla jokainen saa olla erilainen, ainutlaatuinen.

Ja silti, kun maailma koko ajan muuttuu, on A-killoissa hyvä välillä pohtia, ketä kohtaan minulla on ennakkoluuloja. Mitä voin ja aion sille tehdä?

Teksti:
Kirsi Mäki
järjestökoordinaattori
A-Kiltojen Liitto ry