maanantai 25. syyskuuta 2017

Ketä erilaista kohtaan sinulla on ennakkoluuloja?





Erilaisuus määritellään usein siten, ettei toinen ihminen ole samanlainen kuin minä itse olen. Tälle toiselle ihmiselle minä puolestani olen erilainen, ja onkin itsestään selvää, ettemme voi olla keskenämme täsmälleen samanlaisia, vaan olemme kumpikin − ja me kaikki − erilaisia ja ainutlaatuisia.

Erilaisuus on moninaisuutta, jossa ihmisillä on eri iän ja sukupuolen lisäksi erilaisia etnisiä taustoja, erilaisia seksuaalisia suuntautumisia, erilaisia arvoja ja asenteita, erilaisia uskomuksia, näkökulmia ja tapoja sekä erilaisia tietoja, kykyjä ja elämänkokemuksia. A-kiltatoiminnassa mukana olevilla päihdetoipujilla on yksi keskenään samanlainen elämänkokemus: kokemus päihdeongelmasta ja siitä toipumisesta.

Miksi sitten A-kiltatoiminnan vuositeemaksi valikoitui tänä vuonna ”Samanlaiset, erilaiset toipujat”? Siksi, ettei toisen erilaisuutta kuitenkaan aina ole niin helppo hyväksyä tai edes ymmärtää, ja siksi, että erilaisuuden hyväksymisestä on vielä matkaa erilaisuuden ymmärtämiseen rikkautena. Usein erilaisuus synnyttääkin vain ennakkoluuloja tai jopa torjuntaa. − Asiaa on siis syytä pohtia, ja näin olemme muun muassa A-kiltojen aluetapaamisissa tehneetkin.

”Kaikki juopot ovat…”


On hyvä pysähtyä miettimään, ketä tai mitä kohtaan minulla itselläni on ennakkoluuloja. Uskallan nimittäin väittää, että meillä kaikilla niitä on. Ennakkoluulot ovat usein olettamuksia, joita teemme ilman tarkempaa tietoa kyseisestä asiasta tai ihmisestä. Usein ennakkoluulomme ovat kielteisiä ja yleistäviä: ”Päihdeongelmaiset ovat epäsiistejä, aggressiivisia ja pelottavia.” Tai: ”Kaikki juopot ovat selkärangattomia, öriseviä laitapuolenkulkijoita ja asunnottomia reppanoita.”

Ennakkoluulot johtuvat tietämättömyyden lisäksi usein myös peloista ja epäluulosta. Toisen erilaisuus koetaan uhkana omalle itsellemme. Ja kun emme tiedä, otaksumme, arvailemme ja yleistämme. Mutta mitä ennakkoluuloja päihdetoipujalla voi olla toista päihdetoipujaa kohtaan?

Niin, mitä ennakkoluuloja A-kiltalaisilla voi olla?


Olemme käsitelleet A-kiltalaisten kanssa vuositeemaamme erilaisten vähemmistöihin kuuluvien, keksittyjen tapausesimerkkien avulla. Maahanmuuttajataustainen, vammainen, rikostaustainen ja homoseksuaali päihdetoipuja sekä ex-narkomaani olivat esimerkkejämme ja pohdimme, voivatko he olla mukana A-kiltatoiminnassa. Hyväksyykö maahanmuuttaja suomalaisen kulttuurin ja elämäntavan? Osaako hän riittävästi kieltämme? Arvostaako hän naisia? Entä jos vammainen saa jonkun sairaskohtauksen A-killassa ollessaan? Uusiiko rikollinen rikoksensa vaikkapa varastamalla A-killan rahat? Voiko häneen ikinä luottaa? Voiko hetero A-kiltalainen saunoa ”turvallisesti” homon kanssa? Yrittääkö joku homo sitten iskeä minut, heteron? Onko korvaushoitolainen ihan aineissaan ja täysin arvaamaton? Tuoko ex-narkkari rikollisuuden mukanaan A-kiltaan? Muun muassa tällaisia asioita nousi puheeksi.

Näiden pohdintojen ja vilkkaan keskustelun lopputulemana kuitenkin oli, että kaikki päihdetoipujat, päihdeongelmaiset ja heidän läheisensä ovat tervetulleita A-kiltaan, jos he noudattavat A-kiltatoiminnan arvoja ja kyseisen A-killan sääntöjä. Yksi ehdoton vaatimus on − nimittäin, että tulija on selvin päin. Käyttäytyminen siis ratkaisee, eivät ihmisen ominaisuudet.

Entä suvaitaanko A-killassa toipumista muualla kuin A-killassa? Hyväksytäänkö ammattiapua? Entäpä siedetäänkö sitä, että joku on raitistunut ihan omin voimin? Vastaus on ”kyllä” kaikkiin edellä esitettyihin kysymyksiin. A-kiltalaiset arvostavat sekä puheissaan että teoissaan ammattiapua ja tukeutuvat ja ovat tukeutuneet siihen usein myös itse. Samoin raitistuminen itse tai toipuminen muualla kuin A-killassa on hyväksyttävää. ”Sekakäyttö on toipumisessa sallittavaa ja jopa suotavaa”, olen kuullut monenkin A-kiltalaisen sanovan, ja sillä tarkoitetaan nimenomaan sitä, että A-killan lisäksi voi ja saa käydä myös muissa vertaistukiryhmissä ja tarvitsemassaan päihdehoidossa. Tärkeintä on, ettei kukaan apua ja tukea haluava jää ongelmansa kanssa yksin.


Tarvitaan tietoa ja kykyä nähdä yhtäläisyyksiä



Erilaisuuskeskusteluissa heräsi kuitenkin selkeästi tarve saada lisää tietoa vaikkapa huumetoipumisesta ja maahanmuuttajista. Yhteinen, avoin keskustelu A-killoissa ja A-Kiltojen Liitto ry:n tapahtumissa jatkossakin voi vastata tähän tarpeeseen. Myös jokainen itse voi ottaa asioista selvää, eikä tällöin kannata tyytyä pelkästään ”guuglettamaan”.  Hyvä vaihtoehto on rohkeasti kohdata erilaisia ihmisiä ja tutustua heihin elävässä elämässä.

A-kiltalaiset ovat − syystäkin − ylpeitä omasta toipumiskulttuuristaan, jolla tarkoitetaan A-kiltatoiminnassa omaksuttua päihteettömyyttä tukevaa elämäntapaa. Suhteessa erilaisuuteen A-killan hyvä toipumiskulttuuri tarkoittaa uteliasta, avointa, tasa-arvoista ja kunnioittavaa asennetta. Lisäksi hyvässä A-killan toipumiskulttuurissa tarvitaan tietoa sekä omasta että toisen kulttuurista. Tarvitaan myös empatiakykyä, kuuntelutaitoa, rohkeutta kysyä ja uskallusta sietää epävarmuutta.

Ja tärkeimpänä kaikista: tarvitaan kykyä nähdä yhtäläisyyksiä erojen sijaan. Koko A-kiltatoiminta rakentuu vertaisuuden kokemiselle − sille, että yhtäläisyyksiä osataan nähdä. A-kiltalaiset päihdetoipujat kokevat olevansa enemmän samanlaisia kuin erilaisia, ja samalla jokainen saa olla erilainen, ainutlaatuinen.

Ja silti, kun maailma koko ajan muuttuu, on A-killoissa hyvä välillä pohtia, ketä kohtaan minulla on ennakkoluuloja. Mitä voin ja aion sille tehdä?

Teksti:
Kirsi Mäki
järjestökoordinaattori
A-Kiltojen Liitto ry

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Päihdeongelmaiselle ja läheiselle vertaistukea A-killasta



Näin loppukesästä tiedotusvälineet ovat uutisoineet kesäjuopottelun haitoista muun muassa Kalevassa 1.8. "Kesälomaputki alkaa petollisen helposti" sekä Aamulehdessä 3.8. "Kestääkö maksasi kesän tissuttelua?". Hyvä, että aihe on nostettu esille. Liiallinen alkoholin käyttö on haitallista ja vaarallista kesällä – niin kuin se on kaikkina muinakin vuodenaikoina.

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla keskusteltiin heinäkuussa alkoholismin hoidosta.
"Väsynyt ja voimaton läheinen" oli huolissaan puolisostaan ja koki kolmen päivän katkaisuhoidon riittämättömäksi koko kesän jatkuneen tissuttelun lopettamiseksi. Helsingin Kaupungin päihdepalveluiden vastauksessa todettiin, että vieroitushoito on akuutin vaiheen ensiapua ja sitä tulisi aina seurata muuta tukea.

Myös ”Omainen Tampereelta” oli huolestunut hoidon laadusta ja kestosta, sillä alkoholismi
on sairaus, joka ei hoidu kolmen päivän katkolla. Kaikissa kirjoituksissa kävi ilmi selkeä tarve pitkäaikaiseen apuun ja tukeen riittävän hoidon lisäksi.

Tarve huomioitu myös A-killoissa

 

A-kiltalaiset päihdetoipujat ja heidän läheisensä ottivat kesän alussa kantaa päihdehuoltolain uudistamisen puolesta. Kannanotossaan A-kiltalaiset totesivat, että tarvitaan kokonaisvaltaista, asiakaslähtöistä, asiakkaan elämäntilanteen huomioivaa ja riittävän pitkäkestoista päihdehoitoa.

Hoidon rinnalla ja sen jatkoksi A-killat voivat tarjota vertaistukea sekä päihdeongelmaisille
että heidän läheisilleen. Toinen saman kokenut osaa ja voi auttaa ja tukea. Päihteiden käyttö on merkittävä kansanterveydellinen ja ympärivuotinen ongelma. Hoitoon kannattaa hakeutua.

Tukea päihteettömyyteen ja mielekästä tekemistä päihteettömiin päiviin on tarjolla Suomen 60 A-killassa ja monessa muussa päihteetöntä vertaistukea tarjoavassa paikassa.

Elämä ilman päihteitä on selvästi parempaa.

Hannu Gustafsson
puheenjohtaja
A-Kiltojen Liitto ry


torstai 11. toukokuuta 2017

Naistoipujat tarvitsevat lisää naiserityistä toimintaa




Samalla, kun naisten päihteiden käyttö ja päihdeongelmat ovat lisääntyneet yhteiskunnassa, on A-kiltatoimintaan ohjautuvien naisten määrä kasvanut. Alkujaan hyvin miesvaltaisessa A-kiltatoimin­nassa naisten osuus jäsenistöstä on vakiintunut viime vuosina reiluun kolmannekseen (38 % vuonna 2016). Osa naisista on mukana päihdetoipujan puolisona, osa toipujana.


Yleisimmin A-kiltanaisten keskinäinen vertaisuus toteutuu arjen tilanteissa spontaanisti.  Naisille suunnattua ohjattua ryhmätoimintaa järjestetään myös A-killoissa: keskusteluryhmiä oli vuonna 2016 kolmessa A-killassa ja toiminnallisia ryhmiä kuudessa A-killassa. Vaikka yleisesti ottaen naiserityistä ryhmätoimintaa on tarjolla melko vähän, ja joissakin A-killoissa naistoipujia on vain muutamia,  päihdetoipujanaisilla on kuitenkin selkeä tarve kohdata vertaisiaan. Tästä kertoo se, että suhteellisesti tarkasteltuna naiset ovat aktiivisempia osallistumaan valtakunnallisiin ja alueellisiin A-Kiltojen Liitto ry:n tapahtumiin kuin miehet. Paikallinen A-kilta voi näin toimia väylänä päästä yhteyteen eri paikkakuntien A-kiltanaisten kanssa ja mahdollistaa parhaimmillaan elämänmittaisten ystävyyssuhteiden syntymisen.

 



Naistoipuja saa keskittyä itseensä?


A-Kiltojen Liitto ry:n naisjaoston suunnittelemat Naisten voimavarapäivät ja naisten lomatoiminta ovat olleet vuosittain suosittuja kohtaamispaikkoja sekä naistoipujille että läheisenä A-killassa toimiville naisille. Turvallinen ja luottamuksellinen ympäristö mahdollistaa naisten väliset syvälliset teemakeskustelut − hemmottelun ja huumorin ohella. Huhtikuun lopussa vietetyillä Naisten voimavarapäivillä teemana oli häpeä ja syyllisyys. Voimavarapäivien palautteesta nousi selkeästi esiin päivien teeman tärkeys ja vertaiskeskustelujen merkitys: yleisarvosanaksi tapahtumalle annettiin 4,6 asteikolla 1–5. Sen sijaan kehittääkö/edistääkö tapahtuma A-kiltasi toimintaa? -kysymyksen arvosanaksi annettiin 3,9. 

Väkisinkin tulee miettineeksi, ulottuuko Naisten voimavarapäivien naistoipumista edistävä keskustelu- ja toimintakulttuuri myös osallistujien omiin A-kiltoihin? Voivatko naiset puhua vapaasti ja turvallisesti omista kokemuksistaan, tunteistaan ja elämästään? Vai onko joissakin A-killoissa vallalla edelleen miehinen puhetapa ja naiset puuhastelevat enemmän keittiössä kahvinkeitossa? Tai pitääkö naisen olla ”hyvä jätkä” osallistuakseen tasaveroisena oman A-kiltansa toimintaan? Huomioidaanko kaikissa A-kiltayhdistyksissä riittävästi naistoipumisen erityispiirteet?

Naisjaosto naiserityisyyden esiin nostaja: paikalliselle tasolle lisää toimintaa


Vuonna 1984 perustetun A-Kiltojen Liitto ry:n naisjaoston tehtävänä on ollut huolehtia, että A-kiltatoiminnassa sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu ja että naisten päihdetoipumisen erityiskysymyk­set otetaan huomioon. Naisjaosto on pitkään ollut huolissaan paikallisen ohjatun naistoiminnan vähäisyydestä.

Naisjaoston teettämään kyselyyn vastasi 8.2.2017 mennessä anonyymisti 66 A-kiltanaista 22 A-kiltayhdistyksestä.  Vastaajista suurin osa (n=59) oli sitä mieltä, että A-kiltayhdistyksiin tarvitaan lisää naisille suunnattua toimintaa. Naistoiminnan tavoitteena vastaajat näkivät päihteettömyyden ja yhteisöllisyyden tukemisen vertaisuuden avulla. A-kiltanaisille suunnatulta toiminnalta kaivattiin monipuolisuutta, päihdetoipumisen naiserityi­syy­den tai haasteiden huomiointia ja vertaistukea. Osassa vastauksista kävi ilmi, että A-killoissa toimintaa suunnitellaan miesten tarpeisiin. 

Tavoittaisiko tarve ja tarjonta, jos naiset saisivat rohkeutta osallistua enemmän oman A-kiltayhdistyksensä toiminnan suunnitteluun? Naisryhmillä on tutkitusti suuri merkitys naisidentiteetin vahvistamisessa ja minäkuvan monipuolis­tamisessa. Minäkuvan vahvistuminen voisi yksilötasolla parhaimmillaan edistää toipumista ja sitouttaa ryhmän toimintaan ja auttaa kasvamaan vastuunottoon. Naisjaoston teettämän kyselyn vastaukset antavat vahvan signaalin. A-kiltatoimintaan tarvitaan lisää naisia aktivoivia ja naisille suunnattua ryhmätoimintaa, joka huomio naisten toipumisen erityskysymykset sekä erilaiset elämäntilanteet.

Tähän A-Kiltojen Liitto ry:n naisjaosto ehdottaa vastattavan päihdetoipujanaisten ryhmätoiminnan kehittämisprojektilla. Tällä halutaan myös rohkaista naisia kertomaan avoimemmin omasta toipumisestaan. Mitä enemmän naisten päihderiippuvuus ja siitä toipuminen on esillä, sitä enemmän siihen liittyviä erityiskysymyksiä ymmärretään. 

A-Kiltojen Liitto ry:n kotisivuilla on luettavissa  toipumistarinoita ja Vesiposti-lehti julkaisee jokaisessa lehdessä toipumiseen liittyviä tekstejä.


Teksti:
Tuija Tamsi-Lehtinen
tiedottaja 
Vesiposti/päätoimittaja   
A-Kiltojen Liitto ry

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

A-killoissa toipuja on toimija eikä toiminnan kohde



A-klinikkasäätiön ylilääkäri Pekka Salmela on sanonut: ”Tekeminen luo enemmän itseluottamusta kuin puhuminen. Itsetunto kasvaa, olemisen tarkoitus selkiytyy, mieliala nousee, sosiaaliset taidot lisääntyvät, kielteinen minäkuva haalenee ja itseään koskevat negatiiviset ajatukset vähenevät.”[i] Ehkä tämä kuvaa hyvin onnistuneen A-kiltatoiminnan positiivisia vaikutuksia.

A-killan tarkoituksena on tuoda päihteettömään päivään myös toimintaa. Näin luvataan, ja tämä lupaus toteutuukin A-killoissa hyvin. A-killoissa tiedetään kokemuksesta, että hyvällä toiminnalla on positiivisia vaikutuksia toipumiseen. Suunnittelun ja toteutuksen tekevät yleensä itse osallistujat eli A-kiltalaiset, jolloin toiminnasta tulee oman näköistä ja mielekästä. Se tunne, että me tehdään ja tämä auttaa toisiakin, on eteenpäin kannattelevaa. Samalla saa tuntea olevansa tärkeä osa tätä hyvää tekevää yhteisöä ja sen tehtävää. A-killassa toipuja on toimija, eikä toiminnan kohde ja juuri näin sen kuuluukin olla.

Arjessa mukana


A-kiltayhdistyksissä toiminnallisuus näkyy arjessa biljardin ja kortin peluuna, tietovisailuina sekä yhteisinä hetkinä kahvinjuonnin ohessa. Useassa A-killassa on erilaisia toiminnallisia ryhmiä muun muassa taideryhmä, liikuntaryhmä, askarteluryhmä, puutyöryhmä, kokkiryhmä ja uinti- ja avantoryhmä. Luontoretket ja -leirit ovat yleisiä toimintamuotoja A-killoissa[ii]. On laavuretkiä, kalastusta ja yhteisiä toisten A-kiltojen kanssa järjestettyjä leirejä. Kaikessa toiminnassa kuitenkin on vertaisuus ja yhteisöllisyys läsnä. Uskalletaan lähteä, kun on vertaisia mukana.

Tänä vuonna A-Kiltojen Liitto ry on mukana neljässä Metsähallituksen koordinoimassa Luonnon päivän -tapahtumassa. Ensimmäisenä talvisena luonnon päivänä 4.2. A-killat olivat mukana järjestämässä omia tapahtumia ja FC A-kilta (A-Kiltojen Liitto ry:n joukkue, jossa A-kiltalaisia ympäri Suomen) ihan konkreettisesti sukelsi talveen hankipallon MM-kisoissa Ukkohallassa. Hankipalloa pelataan järven jäällä jalkapallolla, ja joinakin talvina lisähaasteen tuo puolimetriä lunta ja paukkupakkaset. Itse kaksi kertaa mukana olleena voin sanoa, että tuolla arkimurheet unohtuvat joksikin aikaa. Seuraavan kerran FC A-kilta nähdään tositoimissa heinäkuussa Suopotkupallon MM-kilpailuissa. Sitä ennen on kaksi toiminnallista Luonnon päivää 20.5. ja 17.6.

Toiminnallisuus nousi myös vahvasti esiin A-kiltojen erityispiirteenä MIPA-tutkimuksessa verrattuna muihin yhdistyksiin. Toiminnallista vertaisuutta on A-killoissa vastausten mukaan 81,6 %, kun muissa tutkimuksen päihdeyhdistyksissä sitä oli 33,3 % sekä tutkimuksen mielenterveysyhdistyksissä 46,5 %. Vastanneista A-kiltalaisista 77 % kertoi harrastus- ja virkistystoiminnalla olevan suuri merkitys toiminnassa. Yhtenä syynä A-kiltaan tulemiseen 47 % vastanneista mainitsee mielekkään tekemisen. Selkeästi ensimmäisen sijan nappaa omaan päihteiden käyttöön liittyvät syyt (N =62 %).


A-kiltatoiminnassa erilaiset ulkopelit kuuluvat kesään.

Toimintajaosto innostaa ja ideoi

 

A-Kiltojen Liitto ry:n hallituksen vuonna 2015 perustama toimintajaosto haluaa vahvistaa A-kiltojen toiminnallisuutta entisestään. Ensimmäistä kertaa viime vuonna järjestetty Sporttivartti oli menestys ja siihen osallistui 373 A-kiltalaista. Haasteen aikana A-kiltalaiset keräsivät 49 697 viidentoista minuutin liikuntasuoritusta. Hyvää kannattaa jatkaa. Sporttivartti toteutetaan tänä vuonna huhti–toukokuun aikana. Tuntuu, että nyt on hyvä pöhinä A-killoissa ja tätä ollaan odotettu innolla, mahtavaa! On hyvä huomioida, että tarkoitus on haastaa myös – ja nimenomaan – sitä vähemmän liikkuvaa mukaan ja tarjota kaikille mahdollisuuksia osallistumiseen. LIIKUNTAHAASTE 2017 Sporttivartilla on oma ryhmä Facebookissa, kannattaa käydä liittymässä – jakakaa tarinoita ja kuvia. Sporttivartti tuo liikkumista päihteettömään päivään.

Teksti:
Mikko Putaja
järjestökoordinaattori
toimintajaoston sihteeri
A-Kiltojen Liitto ry




[i] Toiminnallisuuden merkitys päihdetoipumisessa A-klinikkasäätiön ylilääkäri Pekka Salmela.
A-kiltaseminaari 2012, Helsinki
[ii] Vuonna 2016 38 A-kiltaa 49 A-killasta ilmoitti toimintamuodokseen luontotoiminnan. A-Kiltojen Liitto ry, tilastotiedot.